Jääkaudenjälkiä

Jääkauden jäljillä tarkoitettaan Suomen ylittäneen jääkauden jättämiä jälkiä ja muodostelmia luontoon. Suomesta löydettyjä jääkauden jälkiä ovat mm. silokalliot, muinaisrannat, moreeni, siirtokivilohkareet, hiidenkirnut, dyynit, savikot, harjut, supat, deltat, drumliinit, reunamuodostumat ja de geer moreeni. Alla jääkauden jälkien kuvat ja selitykset.

SILOKALLIO

Silokalliot ovat hioutuneet sileiksi ja mataliksi kun Veiksel jääkauden aikana Skandien vuoristoilta Suomea kohti liikkui paksu jäätikkö. Silokalliossa on usein uurteita ja koloja. Ne ovat jäätikön pohjassa raahautuneiden kivien aiheuttamia.

Kuvasta näkyy hyvin jäätikon alle jääneiden kivien aiheuttamat uurteet kalliossa. Kuva on otettu Solbölestä.

KUVA SILOKALLIOSTA

MOREENI

Moreeni on lajittumatonkivenäis maalaji ja sitä on paljon Perniössä, sillä se on Suomen yleisin maalaji. Moreeni syntyi kun jäätikkö murskasi erikokoista kiviainesta irti kallioperästä ja kuljetti sitä mukanaan kasaten sitä kallioperän päälle näin siis syntyi moreenia.

Moreenin lisäksi on myös lajittuneita maalajeja eli soraa, hiekkaa, hietaa, hiesua, savea ja kiviä. Maalajit jaotellaan niiden rae koon mukaan esimerkiksi soraksi lasketaan ne pikkukivet joiden raekoko on 2-20 millimetriä. Lajittuneet maalajit ovat syntyneet jääkaudella ja myöskin sen jälkeen kun jäätikkö joki kulutti, lajitteli ja muovasi ainesta, jota se kuljetti mukanaan. Tästä johtuen jäätikköjokien muodostumissa aines on puhtaaksi peseytynyttä ja pyöreäksi hioutunutta soraa, hiekkaa, kiveä ja savea.

DE GEER MOREENI

De geer moreeni on harvinainen moreeni laatu, joka on nimetty ruotsalaisen tutkijan mukaan. Moreeni syntyi veden pinnan alapuolella jäätikön halkeamissa, jotka kulkivat jään reunan suuntaisesti. Halkeamiin kasaantui moreenia ja jäätikön sulamisen jälkeen kun maa alkoi kohota vedestä paljastui useita yhden suuntaisia reunamoreeni muodostumia. De geer moreenit ovat pieniä reunamuodostumia. Näitä muodostumia esiintyy Meren kurkun saaristossa ja se on Suomen ensimmäinen Unescon maailman perintökohde.

KUVA MOREENISTA ja JOISTAKIN  MAALAJEISTA kuten hiekka, sora yms.

MUINAISRANTA

Muinaisrannat ovat muinaisien järvien- ja merienrantoja. Itämeren paikalla ovat vuorotelleet jääkauden loppuvaiheessa neljä eri vesialuetta ja ne ovat Baltian jääjärvi, Yoldianmeri, Ancylusjärvi sekä Litorinanmeri.

MUINAISRANTAA ETSIMÄSSÄ

Pe 30.8.2013 kävimme Kalkutijärven muinaisranta alueella. Kävimme siellä, koska naapurimme valokuvaaja Jarmo Markkanen suositteli paikkaa ja löysimme netistä artikkelin Näsen kartanon tuulivoimapuistosta. Artikkelin sivulla 45 oli kuva Kalkutinjärven muinaismuisto alueesta. Tästä siis syntyi idea mennä katsomaan muinaisrantaa.

Kalkutinjärvi sijaitsee lähellä kantatie 52, joten tien äänet kuuluivat selvästi järvelle. Muinaishauta, muinaisranta ja hiidenkirnut ovat Kalkutinjärven ja metsässä kulkevan voimalinjan välisellä alueella. Ohessa ajo-ohje Perniön keskustasta alueelle.

Näytä suurempi kartta

Metsässä kuljimme koko ajan ylemmäs ja korkeinkohta jossa kävimme oli noin 75-80 metriä merenpinnan yläpuolella. Mitä ylemmäs kuljimme sitä enemmän näimme kelopuita. Metsässä oli hyvin paljon kallioita ja suuria kiviä. Kartan mukaan metsän korkeimmalla kalliolla oli muinaishauta, mutta me emme löytäneet sitä. Koska kalliolla oli paljon irtokiviä hauta saattoi olla ihan nenämme edessä, mutta emme vain huomanneet sitä. Metsässä näkyi paljon jääkauden hiomia kiviä ja keskellä metsää oli jopa pieni suo. Näimme metsässä myös suuren ruskean hirven, joka pinkoi karkuun kun näki meidät.

Noin tunnin etsittyämme muinaisrantaa ja hautaa huomasimme, että olimmekin lähteneet metsässä kulkeneeltä tieltä väärään suuntaan. Palasimme siis takaisin tielle ja kävelimme hiemen tietä eteenpäin kunnes saavuimme tarkkailukopin kohdalle. Tarkkailukopin luota menimme metsään tien toiselle puolelle. Vähän matkaa käveltyämme näimme muinaisrannan. 

Muinaisranta on jääkauden aikaansaannosta ja se on nimensä mukaisesti muinaista meren rantaa. p Rannalla olevat pyöreät kivet ovat aallokon hiomia. Suurinosa eläimistä karttaa muinaisrantoja, niiden vaikea kulkuisuuden takia. Muinaisrannoilla ei myöskään ole paljoa kasvillisuutta.

Kalkutinjärvi oli autio ja kirkasvesinen. Se on myös hyvä maamerkki koska sen etelä karjen lähistöllä sijaitsi muinaisranta.

Tässä kuva voimalinjosta, jotka kulkevat metsässä.  Kalkutinjärven hiidenkirnut llöydettiin kun näitä linjoja rakennettiin.

Jääkausi muokkasi ja halkaisi kiviä, sekä kallioita,

Jääkauden jälkiä.

Täällä kalliolla oli myös muinaishauta, jota emme valitettavasti löytäneet.

Valkoista kiviainesta.

Lisää kuvateksti

Vaikka tämä muinaismuisto alue on monelle tuntematon silti siellä oli ihmisten roskia, kuten kaljapullo ja tupakka aski.

Kallioiden välissä oli pieni ja kuiva suo

Ylhäällä kalliolla oli vähän puita.

Kuvasta huomaa kuinka korkealla olimme.

Kuva on muinaisrannasta.

Muinaisranta oli laaja alue, jossa oli hyvin paljon kiviä.

Muinaisrannalla kasvoi erillaisiä jäkäliä ja sammaleita.

HIIDENKIRNU

Jääkauden aikana syntyi hiidenkirnuja, kun jäätikköjokien pyörteisiin ja putouksiin jäi kiviä pyörimään. Pyörivät kiveet hioivat kallioon sileä pintaisia kuiluja, jotkut kuiluista voivat olla hyvinkin suuria ja syviä. 

Perniössä Kalkutin järven lähistössä sijaitsee ainakin kaksi hiiden kirnua toinen on pienempi ja toinen useita metrejä leveä. Hiidenkirnut löytyivät Perniön tuulivoima puiston maastokartoituksen aikana.

Kävimme lauantaina 23.11.13 etsimässä hiidenkirnuja Kalkutin järven alueelta. Alue on melko lähellä Näsen tulevaa tuulivoimapuistoa. Metsässä Kalkutin järven lähellä kulkee voimalinja. Hiiden kirnut löytyivät aivan voimalinjan tuntumasta. Kävelimme metsässä kulkevalta tieltä noin 500 metriä eteenpäin ja hiiden kirnut löytyivät linjaston oikealta puolelta metsiköstä.

Kuvassa voimalinjat kuvattuna metsässä kulkevalta tieltä käsin.

Linjoilla näkyi myös muita jääkauden jälkeensä jättämiä merkkejä, kuten kuvan silokallio.

Monet kohdat kalliosta olivat rapautuneet, kuten kuvasta huomaa.

Linjojen alue oli hyvin louhikkoista. Tästä kuvasta huomaa hyvin miten kallio on lohjennut ikään kuin suurksi palapelin paloiksi.

Linjoja ympäröivässä metsässä oli paljon tuoreen kangas metsän ominaispiirteitä. Kavillisuus oli runsasta ja metsässä kasvoi paljon kuusta ja koivua, myös mäntyjä oli jonkin verran.

Linjojen alue oli hyvin kivikkoista ja kalliossa oli paljon jääkauden jättämiä uurteita.

Tässä on ensimmäinen ja pienin hiidenkirnu, jonka löysimme.

Ensimmäinen hiidenkirnu sijaitsi kalliolla sähkolinjaa varten raivatulla alueella ja muut kaksi oikeanpuoleisessa metsässä.

Tämä oli hiidenkirnuista suurin ja sen halkaisia oli ainakin 2 metriä.  Löysin hiidenkirnun kun kuljimme metsässä ja kuulin pisaroiden tippuvan kirnussa olevaan veteen. Pisaroiden tippuessa veteen kuului saman lainen ääni kuin luolassa voi kuulla.

Hiidenkirnu sijaitsi kallion kulmauksessa.

Isonhiidenkirnun vieressä olevat kalliot olivat hyvin erikoisia.

Kalliossa oli paljon jääkauden pyöristämiä ja silottamia kohtia.

Tämä pienempi hiidenkirnu sijaitsi melkolähellä isompaa hiidenkirnua.

Hiidenkirnun vieressä maassa oli ämpäri, jolla tyhjensimme hiidenkirnun ja sen syvyys oli noin 50cm ja leveys noin 1 metrin. Kuvasta näkyy hyvin kuinka sileäksi sen pinta on hioutunut.

Päivällä sää oli puolipilvinen ja aurinkoinen. Tässä kuvassa aurinko alkoi pikkuhiljaa laskemaan.

Kun olimme lähdössä pois metsästä huomasin että ilma oli pakastunut ja myös pieni lampi tien toisella puolella oli jäätynyt.

SIIRTOLOHKAREET

Jääkaudella paksu mannerjäätikkö mursi kallioperästä irti suuria kivenlohkareita ja kuljetti niitä mukanaan jäätikön reuna-alueilla. Virtaava jää sekä kelluvat jäävuoret saattoivat kuljettaa kiviä satojakin kilometrejä ennen kuin kivet tippuivat kyydistä. Siirtolohkareet ovat suuria yksinäisiä kiviä, joita saattaa olla melkeinpä missä tahansa, kuten keskellä peltoa tai kallion päällä merenrannalla.

Perniöstä siirtolohkare lyötyy mm. Sydän-Saurusta

Kuva: Sydän-Saurun siirtolohkareesta
Lähde Obi

DYYNIT

Dyynit ovat tuulen kasaamia lentohiekkakinoksia. Suorin osa Suomen dyyneistä on syntynyt heti jääkauden jälkeen ennekkuin kasvillisuus valtasi suomen ja sitoi monet dyynit paikoilleen. Dyyneja on useasti harjujen lähistöllä

HARJUT

Jääkauden aikana jäätikköjoet kasasivat mukanaan kuljettamaansa hiekkaa jäätikön railoihin ja tunneleihin. Kun jää suli jäi jäljelle mutkittelevia hiekka harjuja.


DELTAT eli suistot

Jäätikköjoet laskivat jääkauden aikaisiin järviin tai mereen. Kun jäätikköjoen virtausveheni sen jokisuihin kasaantui hiekkaa ja soraa. Näistä muodostui tasaisia suistoja, joita kutsutaan nimella delta.

SUPAT

Supat eli suppakuopat muodostuivat kun jäätiköstä irronnut jäälohkare hautautui jäätikköjokien kasaaman hiekan ja soran alle. Jäälohkare suli jääkauden lopussa ja sen päälle kasaantuneet maa-aineet romahtivat.



Muita jääkauden aikana ja sen jälkeen syntyneitä jälkiä ovat mm. reunamuodostumat, drumliinit ja savikot.